All posts filed under: Ajatuksia

Vuoden 2017 hitit ja hudit

Vuoden viimeisessä postauksessa summasin koko vuoden yhteen, mutta nyt olisi aika tarkastella mennyttä vuotta vielä bloginkin kannalta. Mitkä olivat vuoden 2017 luetuimmat postaukset, mitkä aiheet eivät kiinnostaneet sitten yhtään ja mitkä kuvat olivat Instagramin suosituimmat? Blogialustan vaihto vaikutti luonnollisesti lukijoiden määrään, joten valkkasin 2 luetuinta ja vähiten luettua postausta sekä Lilyn että WordPressin puolelta. Vuoden 2017 vähiten luetuimmat postaukset: Se kerta kun innostuin arcadepeleistä – Jaa, että ei kiinnosta hollantilaiset pelihallit vai? 😀 Kävimme Matiaksen synttäreiden kunniaksi Amsterdamissa pelaamassa arcadepelejä ja se oli aivan mielettömän hauskaa, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla joskus! Matkavinkki: Micropia museo – No okei, ymmärrän, että punkkien, homeen ja bakteerien tutkaileminen mikroskoopin läpi ei kuulosta kovin jännältä, mutta tuo oli oikeasti tosi siisti paikka! Museo löytyy Amsterdamista. Spaghetti ai frutti di mare – Äyriäispasta – Myönnettäköön, ei tätä varmaan itsellänikään tule Suomessa pahemmin tehtyä. Mutta jos matkustatte maahan, josta saa tuoreita simpukoita, suosittelen reseptiä ehdottomasti! Italian Grand Canyon: Orridi di Uriezzo –  Aivan Pohjois-Italiassa sijaitseva kanjoni ei ole ehkä ihan suosituin matkakohde Italiassa, mutta omasta mielestäni tämä oli yksi siisteimmistä paikoista missä …

3.1.2018

Vuoden 2018 ensimmäisen postauksen pitäisi olla jotenkin erityinen. Sen pitäisi osoittaa suuntaus koko vuodelle ja siinä pitäisi kiteentyä kaiken sen, mitä tältä vuodelta odotan. Mistä sitten aloittaisin? Aloitetaan vuoden kolmesta ensimmäisestä päivästä. Nämä päivät ovat olleet hyviä. Eivät mitenkään erityisiä, mutta hyviä siitä huolimatta. Sellaisia, joita toivon jokaisen arkipäivän tänä vuonna olevankin. Täynnä uusia asioita, hyviä tekoja, onnellisuuden tuntua ja vain sitä hyvää, onnellista arkea. Niin, ja vähän seikkailujakin. Vuoden ensimmäisenä päivänä testasimme uutta ruokapaikkaa. Eilen kävimme lahjoittamassa koiran- ja kissanruokaa SEY:lle. Samalla reissulla eksyimme väärään linja-autoon ja seikkailimme hetken aikaa Jyväskylän lähiöissä. Aloitin myös uuden harrastuksen: kirjaan ajatuksiani päivittäin pieneen kovakantiseen kirjaan. Se ei ole päiväkirja, vaan jotain muuta. Se on minun oma kirjani. Olen nyt ollut myös jo kaksi päivää terveellisemmällä ruokavaliolla. En voi vielä sanoa, että terveellisellä, koska esimerkiksi tänään söin päivälliseksi makaronia juustolla ja jälkkäriksi jäätelöä. Mutta terveellisemmällä. Ja se on alku. Mietiskelin tänään lenkillä kaikkea sitä, mistä olen kiitollinen. Ajatus lähti siitä, kun olin jälleen kerran raskaan työpäivän jälkeen napannut ensimmäisenä koiran mukaan ja lähtenyt kävelylle. Ajattelin, kuinka joka ikinen …

Sano se ääneen

Kuinka monesti olette ajatelleet ohi kulkevasta ihmisestä jotain positiivista? Onpa kiva kampaus, kivan näköiset kengät, mahtavan paksun näköinen tukka tai jotain muuta vastaavaa? Monestiko olette sanoneet ajatuksenne ääneen? Niinpä. Etsiskelin viime viikolla raskaan työpäivän jälkeen kaupasta silmänympärysvoidetta. Tiesin näyttäväni nuutuneelta ja väsyneeltä, mutta oikeanlaista voidetta valitessamme sain kuulla myyjältä näyttäväni aivan 24-vuotiaalta sen todellisen 30 sijaan. Kuinka onnelliseksi voi ihminen tulla pienestä kehusta? Todella onnelliseksi! Päiväni parani kertahumauksella ja vaikka tiesin, että myyjä sanoo samaa varmaan jokaiselle asiakkaalle, se ei poistanut sitä tosiasiaa, että tulin aivan superiloiseksi. Tuo pieni kehu pelasti koko päiväni ja toi hymyn huulilleni pitkäksi aikaa. Tästä syystä aloin miettimään näiden pienien kohteliaisuuksien merkitystä. Kuinka mukavaa on saada kuulla spontaani ja vilpittömästi annettu kehu ja kuinka sitä muistelee lämmöllä vielä jälkeenpäinkin. Kuinka suuri voima tuollaisella pienelläkin positiivisella kommentilla on. Väitän, että suomalaiset eivät kehu useinkaan toisiaan. Varsinkaan tuntemattomia. Ajatellaan asioita kyllä usein mielessämme, mutta harvoin niitä tulee sanottua ääneen. Kehuja ei myöskään osata oikein ottaa vastaan. Hämmennytään ja vähätellään asiaa. ”Tämä rutkuko, tämä on jo monta vuotta vanha”. Kehuun kun riittäisi vastaukseksi …