Oma elämä
Comments 8

Kuulumisia rehellisesti

Blogi oli reilun 10 päivän tauolla, sillä tottelin vanhaa sanontaa: ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa.”

Koska rehellisyys on kuitenkin kaiken A ja O, avaan teille vähän miltä oikeasti on tuntunut palata Suomeen, muuttaa uuteen kaupunkiin ja aloittaa uudessa työpaikassa.

Viime viikot ovat olleet raskaita. Koko tämä ”uuden elämän aloittaminen” ei ole sujunut niin hyvin kuin toivoin ja vaikka olen varsinkin blogin puolella yrittänyt pitää mieleni positiivisena, olen kärsinyt jonkinasteisesta ahdistuksesta ja viime viikolla mietiskelin jo hiljaa mielessäni, että tulikohan nyt tehtyä oikeita päätöksiä.

Minua on ahdistanut huono sää ja jatkuva pimeys – Oikeasti Suomeen palaaminen marraskuussa oli ehkä suurin virhe koskaan. En ole koskaan kärsinyt pahemmin kaamosmasennuksesta, mutta nyt se iski kertarysäyksellä. Sattuisipa viikonlopulle edes joskus hyvä ilma.

Minua on ahdistanut uusi kotimme, joka ei ole tuntunut ollenkaan kodilta – Ja olen ollut aivan raivoissani kaikista pikkujutuista, kuten siitä, että saadaakseen laitettua keittiön roskikseen jotain, on avattava molemmat kaapinovet.

Minua on ahdistanut kaksi isoa työtehtävää, joiden pelkäsin olevan liian haastavia minulle – Ja näin mm. painajaisia siitä, etten muistanut maksaa työmatkalla hotellia ja että huomasin olevani kaksi tuntia myöhässä koulutuksesta, jossa olin itse kouluttajana (kumpikaan painajaisista ei muuten toteutunut).

Minua on ahdistanut koiramme mahatauti, joka ei meinannut millään rauhoittua – Koska kun kyseessä on iäkkäämpi koira, sitä pelkää jatkuvasti, että kaikki pienetkin vaivat ovat merkki jostain vakavammasta.

Minua on ahdistanut oma saamattomuuteni terveellisemmän elämän tavoittelussa – Koska 1. olen syönyt lähes joka päivä karkkia ja 2. kun kävin salilla ensimmäistä kertaa päälle puoleen vuoteen, treeni oli aivan järkyttävä ja tunsin, etten osaa enää edes kuntoilla.

Olen siis tuntenut itseni viime viikkoina kaikin puolin epävarmaksi ja huonoksi ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet kestämättömiltä.

DSC_0138

Tämä viikko on kuitenkin ollut erilainen monestakin syystä.

Ilmat ovat kirkastuneet ja vaikkei täällä Jyväskylässä lunta vielä pahemmin olekaan, täällä ollaan nyt sentään jo vähän pakkasen puolella. Ja eilen näin jopa vilauksen aurinkoa.

Sain myös vihdoin laitettua asuntoomme hieman joulukoristeita, ja niiden myötä asunto tuntuu heti kivemmalta. Jotenkin lämpimältä, kutsuvalta ja jouluiselta.

Selvisin myös niistä kahdesta isosta työtehtävästä ja tunnen ensimmäistä kertaa, että oikeasti selviän tuosta työstä. En olekaan ihan paska työntekijä. Mulle on pystytty antamaan heti alussa aika vastuullisia tehtäviä ja oon selvinnyt niistä hyvin.

Manunkin mahatauti parani ja saatoimme jopa löytää parannuskeinon koiraa jo vuosia vaivanneeseen närästykseen.

Ja nyt tämän julkaisun jälkeen aion lähteä juoksemaan ja huomenna uudelleen salille. Silläkin uhalla, että se tulee tuntumaan taas aivan hirveältä.

Loppuviikko tulee olemaan ihana. Töissä saan käyttää aikaani asioiden opetteluun, rakas siskoni tulee käymään ( ❤ ) ja aion saada viikonloppuna shoppailtua ainakin suurimman osan joululahjoista.

Joulua en malttaisi edes odottaa, koska lähdemme silloin Ouluun ja saan viettää aikaa taas elämäni tärkeimpien ihmisten kanssa.

Kuukausi tässä kotiutumisessa meni. Varmasti tämän jälkeenkin tulee vielä hetkiä, jolloin epäilen valintojani, mutta nyt se mieltä vaivannut synkkyys ja toivottomuus on poissa. Ja nyt olo on mahtava.

Kyllä tää oikeasti tästä.

Ei mulla muuta. Ihanaa Itsenäisyyspäivää ❤

 

This entry was posted in: Oma elämä
Tagged with:

Kirjoittanut

Adventurer, food enthusiast, nature lover, sister and proud owner of a cat and a dog.

8 Comments

  1. Samankaltaisia fiiliksiä täälläkin; koti ei tunnu kodilta, uusi työ verottaa liikaa, kokoajan sataa tai on harmaata ja kurjaa, miehen kanssa nähdään iltaisin muutama tunti sohvalla, ennen nukkumaan menoa… Mutta tänään paistaa ainakin täällä Turussa aurinko ja kaikki näyttää taas valoisammalta 🙂

    Liked by 1 henkilö

  2. Kyllä se siitä! Isot muutokset, ja varsinkin noin monet kerralla, rasittaa ihmistä todella paljon. Vaikka muutokset olisi mieleisiäkin. Voimia sinne, kahden viikon päästä päivä alkaa taas pidentyä. ❤️

    Liked by 2 people

      • Todellakin isot muutokset rasittaa henkisesti! Me kun aikoinaan muutettiin nykyiseen kotiimme niin itkin vanhan kodin perään. Vaikka olin aivan rakastunut taloomme oli paikkakunnan vaihdos, äitiyslomalta töihin paluu ja pienen lapsen hoitoon vienti kerralla vaan liikaa ja se sai potemaan tosi isoa koti-ikävää. Mut kyllä se siitä! 🙂

        Liked by 1 henkilö

      • Joo, nyt kyllä huomas, että näitä muutoksia tuli vähän liikaa kerralla, vaikka niistä jokainen ihana muutos onkin 🙂 Kiitos tosi paljon tsemppauksesta, nää lämmittää niin sydäntä ❤

        Liked by 1 henkilö

  3. Hienoa, että nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä! Takanasi on tosi iso muutos, joten negatiiviset ja toivottomat tunteet ovat ihan luonnollisia 🙂 Elämänmuutokset rasittavat yllättävän paljon, ja pelkästään työpaikan vaihtaminen on jo iso henkinen stressi. Tsemppiä! ❤

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s