Ajatuksia, Matkat, Oma elämä
Comments 6

Enää kaksi viikkoa jäljellä Italiassa — Kuinka tähän päädyttiin?

Tajuttiin eilen, että tästä meidän puolen vuoden reissusta on jäljellä enää reilut kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa! Aika on mennyt aivan mielettömän nopeasti!

Uusille lukijoille siis tiedoksi (ja vanhoille kertauksena), noin puolitoista vuotta sitten muodostui ajatus, että olisipa siistiä myydä lähes koko omaisuus ja muuttaa niillä rahoilla ulkomaille siksi aikaa kun rahat riittää. Tuumasta ryhdyttiin toimeen ja viime toukokuussa pakkasimme avopuolisoni kanssa kaksi matkalaukullista tavaraa (ja koiran ja kissan) ja lähdimme Hollantiin Noordwijkerhout-nimiseen pieneen kaupunkiin, jossa viivyimme kolme kuukautta. Hollannissa kolusimme kaikki alle kahden tunnin ajomatkan päässä olevat kaupungit läpi ja rakastuimme maahan niin palavasti, että olisimme voineet muuttaa sinne siltä istumalta.

Etukäteen varatut Airbnb-asunnot kuitenkin odottivat ja heinä-elokuun vaihteessa jatkoimme matkaamme Münchenin kautta kohti Italiaa. Veronassa ensimmäisenä junasta ulos astuttaessa kasvoille löi lähes 40 asteen kuumuus, sillä Italiaa koetteli parhaillaan Lucifer-helleaalto. Viivyimme Veronassa kuukauden ja kaupunki oli aivan mielettömän ihana ehkä ensimmäisen puolentoista viikon ajan, kunnes kuumuus ja reissuväsymys veivät voiton. Kaikki tuntui vuorotellen ihanalta ja ärsyttävältä ja tuhlasimme kokonaisia päiviä siihen, että emme tehneet oikeastaan yhtään mitään. Helpotusta tilanteeseen toi onneksi Gardajärvi, jossa tuli vierailtua sitten useampaankin kertaan.

Syyskuun alussa koitti lähdön hetki Veronasta ja huristelimme vuokra-autolla hieman pohjoisemmaksi pieneen Rasan kylään. Rasa on keskellä metsiä ja vuoria ja paikka näytti aivan taivaalta varsinkin Veronassa vietetyn kuukauden jälkeen. Täällä olemme patikoineet varmaan satoja kilometrejä, kolunneet lähikaupunkeja ja vierailleet Maggiore- ja Comojärvillä lukemattomia kertoja. Asuinympäristönä Rasa on ollut ehdottomasti paras näistä kolmesta, vaikka esimerkiksi lähin ruokakauppa löytyykin parin kilometrin päästä Varesen kaupungista.

Ja nyt olemme tässä hetkessä. Mieli on vielä täynnä paikkoja, jotka haluan nähdä ja myös niitä, jotka olen jo nähnyt. Tuntuu, että olen tämän puolen vuoden aikana nähnyt ja kokenut enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Olen tullut itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi ja minulle on kirkastunut se, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Tuntuu, että tänne lähteminen taisi olla elämäni paras päätös.

Hei, ja jotta en unohda, alla bucketlist viimeiselle kahdelle viikolle:

  • Haluan nähdä Acquafraggia vesiputouksen, joka on tuplavesiputous noin parin tunnin ajomatkan päässä täältä.
  • Haluan tehdä roadtripin Comojärven länsipuolelle.
  • Haluan kiivetä Pian Valdes -vuorelle ja ihastella auringonlaskua.
  • Haluan kuvata Rasan kylän ja tämän asunnon, jotta näette tämän upean paikan, jossa olemme asuneet viimeiset (lähes) kaksi kuukautta.
  • Haluan käydä Maggiorejärvellä Luinon kaupungissa, johon olemme jo kertaalleen yrittäneet mennä, mutta kaupungista ei löytynyt silloin yhtään ainutta parkkipaikkaa, johon olisi voinut maksaa pankkikortilla.
  • Haluan käydä uudestaan Sveitsin puolella ja Milanossa.
  • Haluan käydä Torinossa.
  • Haluan ostaa tuliaisia (vai onko ne jo joululahjoja?), jotain pieniä juttuja, jotka mahtuvat matkalaukkuun, joka on jo nyt aivan täynnä.

Fiilistelypostauksia Hollannista, Münchenista, Veronasta ja Gardalta voi lukea aiemmalta blogialustalta Lilyn puolelta.

This entry was posted in: Ajatuksia, Matkat, Oma elämä

Kirjoittanut

Adventurer, food enthusiast, nature lover, sister and proud owner of a cat and a dog.

6 Comments

  1. Huuh…en osaa kuvitella miltä tuntuu 😀 Odottaako jo malttamattomana Suomeen pääsyä ja uusia kuvioita täällä vai tekeekö mieli heittäytyä lattialle itkupotkuraivareihin? 😀

    Tykkää

    • Haa, itseasiassa sillon ko sain tietää siitä uudesta työpaikasta niin tuntu, että haluais lähtä samantien takaisin Suomeen ja aloittaa heti 😀 Nyt oon hieman malttanu mieleni, mutta ei missään nimessä harmita palata takaisin Suomeen. Nyt oon ehkä innoissani tästä loppuajasta täällä ja aion käyttää tän ajan kunnolla hyödyksi, mutta oon myös innoissani Suomeen paluusta, koska siellähän alkaa sitte taas ihan uus seikkailu. Mutta joo, tilanne ois varmasti ihan eri, jos olisin palaamassa siihen samaan vanhaan elämään, samaan työpaikkaan ja kaupunkiin.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s