Ajatuksia
Comments 2

Syksystä

Täällä Italiassakin on jo pieniä syksyn enteitä ilmassa. Kylmenneet yöt, maasta hitaasti ponnistavat sienet, puista putoavat kastanjat ja pikkuhiljaa ruskan väreihin peittyvät lehdet. Todellakin pikkuhiljaa, sillä suurimmassa osassa puita on kuitenkin vielä vihreä lehtivaippa.

Minun kesäni on kestänyt tänä vuonna ihan luonnottoman pitkään. Se alkoi toukokuun alussa, jolloin lähdimme Hollantiin ja on kestänyt tänne syyskuun loppuun saakka, sillä päivälämpötilat huitelevat täällä vielä 25 asteessa. Tämän kesän pituus oli siis viisi kuukautta ja se oli ihan sopiva. Nyt olen nauttinut lämpimistä päivistä tarpeeksi ja olen valmis syksyyn. Oikeastaan jo odotan sitä.

Suomessa yleensä kauhistun ensimmäisistä syksyn merkeistä. Koska se Suomen kesä on todellakin liian lyhyt. Tähän voisi heittää kaikenlaisia voimalauseita, kuten ”kaikki riippuu omasta asenteesta” yms., mutta jos ne hellepäivät ovat laskettavissa yhden, kahden tai kolmen käden sormilla, niin kesä on silloin liian lyhyt ja that’s it. Nyt olen kuitenkin innoissani nähdessäni edes muutaman keltaisen tai punaisen lehden, enkä malttaisi odottaa, että ympärilläni kohoavat vuoret peittyvät ruskan sävyihin. En malta odottaa, että saan käyttää taas ihanan paksuja villatakkeja (täällä Italiassa myydään muuten ihania vaatteita syksyyn!) ja juoda iltaisin kanelille ja kardemummalle tuoksuvaa teetä, johon on lisätty hunajaa ja aika paljon maitoa.

Syksy on oikeasti aika kivaa aikaa. Siis siinä vaiheessa kun puissa on vielä lehtiä ja päivisin on vielä suhteellisen lämmin. Suomessa on ilmeisesti juuri nyt se aika. Voi vihdoin liikkua taas metsissä, koska sääskiä ei enää ole. Voi laittaa aamulla ihan liikaa vaatetta ja olla sitten hiestä märkänä päivällä, koska ei hahmota ollenkaan kuinka kylmä/lämmin oikeasti on. Voi pestä ikkunat äkkiä vielä ennen pakkasia (no tätä ei tee oikeasti kukaan, koska kaikkihan tietää, että ikkunat pestään kerran vuodessa keväällä/kesän alussa) ja grillata haikeana viimeistä kertaa tälle kesälle. Kohta voi ruveta vähän salaa fiilistelemään jo joulua, ostaa ehkä ensimmäisen joululahjan kertomatta siitä kellekään, ettei kukaan pidä hulluna.

Sitten puut tiputtavat lehtensä ja muutaman kuukauden ajan koko maailma näyttää synkältä ja harmaalta. Taas jännitetään saadaanko tänä vuonna musta vai valkoinen joulu. Ja kun se lumi vihdoin sataa, ihmetellään taas kuinka se voikaan kirkastaa koko maailman. Ja jaksetaan sen voimin ensi kevääseen saakka.

This entry was posted in: Ajatuksia
Tagged with:

Kirjoittanut

Adventurer, food enthusiast, nature lover, sister and proud owner of a cat and a dog.

2 Comments

  1. Ihana postaus, tekee heti mieli pukea villapaita päälle ja rynnätä ulos fiilistelemään! 🙂

    Yleensä kauhistun, jos joulu edes mainitaan ennen marraskuuta, mutta tänä vuonna olen huomannut itsestäni huolestuttavia merkkejä kun oon pohtinut jo nyt vähän joululahjoja. 😀

    Tykkää

    • Kiitos ❤ Joo, kummasti sitä joulua rupeaa miettimään vuosi vuodelta aikasemmin, kohta sitä ostellaan joululahjat jo syksyn alennusmyynneistä 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s